Hangul ja konsonantit

Koreaa on mahdoton oppia ilman kirjainten lukutaitoa. Ensisilmäyksellä korealainen kirjoitussysteemi, eli Hangul 한 굴 näyttää kasalta mahdottomia koukeroita. Hanguleita on itseasiassa vain 40, eli ei liikaa. Ja loppujen lopuksi ne on todella helppoja oppia. Jo sillä, että yleensä ne ovat yhdistelmiä toisistaan ja lisäksi ne ovat hyvin systemaattiset- hangulit piirretään sillä ajatuksella, miten suu on; jos suu menee äänteessä kiinni, on hangulkin kirjoitettu suljetuksi. Helppoa, eikö? Mennäänpä asiaan:

Korealaiset sanat muodostuvat tavuista, ja tavut muodostavat konsonantit ja vokaalit.
Tavutus on tärkeä oppia, ja onneksi siihen on hyvin tarkat säännöt:

•  Tavu ei koskaan ole vain yksittäinen kirjain
•  Tavu ei voi alkaa koskaan vokaalilla
•   konsonanteista (K) ja vokaaleista (V) muodostuvat tavut ovat aina näissä kahdessa muodossa, ei ole olemassa poikkeuksia!

K + V

 K + V + K

Noniin, säännöt selvät. Sitten opettellaan perus konsonantteja:

ㄱ [k , g]

Kovempi lausuminen k:

kun ㄱ on sanan alussa :  가방 - kabang = Laukku tai

tavun lopussa:  먹다 - meokda = syödä

Kaikissa muissa sijainneissa ㄱ lausuminen on pehmeämpi g : 미국 : miguk: USA

ㄴ[n]  나라 : nara = maa  한국- hanguk = Korean (maa)

ㄷ [d, t] 

Kovempi lausuminen t: 

sanan alussa 다리: tari = silta

tavun lopussa 믿다: mitda = uskoa

Kaikissa muissa sijainnessa, lausuminen pehmeämpi d; 사다리: sadari = tikkaat

ㄹ[r, l] Hieman ongelmallinen, sillä korealaiset eivät huomaa eroa r ja l välillä

Pehmeämpi l tavun lopussa 별- pyeol = tähti

kovempi r muissa sijainneissa: 노래 - norae = laulu

ㅁ [m] 마음 - maeum : mieli 

ㅂ[p, b] 

kovempi p:

sanan alussa 바지 - paji = housut

tavun lopussa 잡다 - chapda - ottaa, pitää

pehmeämpi b muissa sijainneissa : 행복 - haengbok = onnellisuus

ㅅ[s, sh]

lausutaan pehmeästi sh, kun edeltää vokaaleja : ㅣ, ㅕ,ㅑ,ㅠ,ㅛ (harakanvarpaat: i, yeo, ya, yu, yu)

신발 -shinbal = kengät

muut paikat sanassa , kovempi s : 사진 - sajhin = kuva

ㅇ[- , ng] 

Tavusäännön mukaan tavu ei voi koskaan alkaa vokaalilla. Kuitenkin on sanoja ja tavuja jotka alkavat vokaalilla, siksi meillä on apuna ㅇ, joka sijoitetaan tavun alussa vokaalin eteen konsonantin paikalle, mutta sitä ei lausuta millään tavalla: 아이 - ai : lapsi

ㅇ toinen sijoitus paikka on tavun loppu, jolloin se lausutaan ng: 사랑: sarang = rakkaus

Ja viimeinen: 

ㅈ [jh, ch] 

ch- sanan alussa: 조금 - chogeum = vähän

jh- muut sijainnut 사자 - sajha = leijona

Siinä ne olivat, peruskonsonantit. Loput konsonantin jotka seuraavalla kerralla postaan ovat tekeleitä näistä konsonanteista. eli ei vaadi niin paljon ponnisteluja.

Ainiin, vielä yksi lausumissääntö.. kun tavun rakenne on K+V+K , viimeinen konsonantti on ns. 받침 - patchim -konsonantti, Kun tällä paikalla on ㄱ,ㄷ,ㅂ,ㅅ taiㅈtulisi konsonantti lausua hieman pehmeämmin, tuskin ollenkaan. Tämä oli ihan vain tälläinen, jos joskus ihmettelet erikoista romanisointia.. 

huh, olipa rankkaa, ensi kerralla voisin ottaa käsittelyyn kaksoiskonsonantit