Minä sinua rakastan 나는 너를 사랑해

Mitä olisi kielenopiskelu ilman kielioppia?! Yritän joka toisella postauksella jollakin tapaa lähestyä kielioppia, pienissä paketeissa, ettei tule liikaa informaatiota kerralla. Jos se on edes mahdollista.. Tässä pieni kielioppisuihku.. näihin aiheisiin palaan vielä tarkemmin. mutta tällaista on luvassa..

Nyt siis sanajärjestys, joka on korean, kuten muidenkin aasialaisten kielessä:
Subjekti - objekti - verbi.

Pilkotaanpa tämä otsikon lause:
나는 너를  사랑해 = minä sinua rakastan

나 :na-  minä

는: neun : Teemapartikkeli, määrittää lauseen puheenaihen

너 : neo - sinä
를 : reul - objektipartikkeli, määrittää lauseen objektin
 사랑하다: rakastaa
(Käyn teema- ja objektipartikkelit myöhemmin läpi niiden monimuotoisuuden vuoksi)


Korean kieli on siitä mukava ja itse asiassa saman tyylinen suomen kanssa, että subjekti voi olla missä välissä lausetta vain, kunhan verbi löytyy aina viimeisenä. Koreaa tulisi lukea ns. "takaperin", eli kuunnella lauseen loppu ennen, kuin ymmärtää alun.
Koska korean lausejärjestys on niin vapaa, määräytyy sanojen merkitys lauseessa partikkeleiden avulla.  Ne yleensä määräävät tekijän, objektin, paikan jne. Partikkelit liitetään aina substantiivin perään, jotta siitä tulisi jollakin tasolla merkittävä.  Ensi kerralla keskityn niihin tarkemmin.

Konjukaatio, eli verbien ja adjektiivien taivutus.
Verbit ja adjektiivit taipuvat korean kielessä, adjektiiveillä on jopa muotoja, jota ei meillä suomen kielessä edes löydy. Idea on siinä, että sanalla on vartalo, ja siihen lisätään pääte esim.

사랑하다: rakastaa, verbin vartalo on 사랑하, ja siihen lisäten eri päätteitä, voidaan muokata tarkoitusta:

너를 사랑해 : neoreuol saranghae: minä rakastan sinua (lapsille, nuoremmille, tuttaville, kumppanille)
 당신을  사랑해요: tangshineul saranghaeyo:Minä rakastan sinua (kohteliaisuusmuoto, kohtelias) 당신:tangshin= sinä, yleensä parit puhuvat toisistaan näin.

 당신을  사랑했어요: tangshineul saranghaesseoyo: Minä rakastin sinua
 너를  사랑하고...: neoreul sarahago : minä rakastan sinua ja...
 너를  사랑하면... : neoreul saranghamyon: jos minä rakastan sinua...

huhhuh..näihin tarkemmin vielä myöhemmin.. 

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, yksi tärkeä osa korean kieltä on kohteliaisuusmuodot, koreassa ollaan hyvin hierarkisia. On tärkeää, että käytetään oikeaa kunnioittavaa muotoa vanhemmasta tai nuoremmasta ihmisestä.  Näissäkin vaihtelee välillä joko päätteet, tai sitten koko sanalle on oma kohteliaisuuden muoto

Mitäs vielä.. Korealaiset rakastaa jättää sanoja pois lauseestaan. Verbi tai adjektiivi päätteineen kertoo yleensä aikamuodon, itse idean ja kunnioituksen tason, eli ylläolevissa lauseissa, olisi hyvin voinut jättää pois "sinä" - sanat, koska lauseen idea tulee esiin pelkässä verbissä. Tämä hämmentää välillä minua, kielen oppijaa.. 

Okei.. paljon todella vaikeita asioita. Ahdistaa vain, että noihin asioihin pitää oikeasti pureutua todella tarkkaan. Mutta on mulla hyviäkin uutisia: Monikko! Sitä ei meinaan ole.. Sana voi tarkoittaa kumpaakin, joko yhtä tai montaa. Jos nyt oikeasti tahdot painottaa sitä, että jotain oli todella monta, voit lisätä sanan loppuun päätteen  -들.

  행복해요: haengbokhaeyo: olen onnellinen
 Ensi kertaan!